-Matkat

 

 

Matka Laatokan Karjalaan ja Petroskoihin 25.-29.07.2018 kuvia

 

 

Heikki Haikosen kuvia Siirlahden kylätoimikunnan ja Vistamatkojen Karjalan matkalta 25.-29.7.2018

 

Matkakuvia reitin varrelta:

http://www.haikonen.info/gallery3/index.php/karjalan-matkat/laatokan-karjala-2018

 

Kizhin retken kuvia:

http://www.haikonen.info/gallery3/index.php/karjalan-matkat/laatokan-karjala-2018/kizhin-retki

 

Kuvia Petroskoista:

http://www.haikonen.info/gallery3/index.php/karjalan-matkat/laatokan-karjala-2018/petroskoi

 

Kuvia Sortavalasta:

http://www.haikonen.info/gallery3/index.php/karjalan-matkat/laatokan-karjala-2018/sortavala

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Matka Laatokan ympäri elokuussa 2014 

  

Pitkään olivat Ossi Kamppinen, Veikko Malaska ja Seppo Santala suunnitelleet Aunuksen matkaa. Tämä poikkeaisi tavanomaisista kotiseutumatkoista Karjalan kannakselle. Ossi Kamppinen oli tutkinut suomalaisten vaiheita Venäjän Karjalassa viime vuosisadan alusta alkaen. Erityisesti niiden suomalaisten vaiheita, jotka houkuteltiin Amerikasta ja Kanadasta ”työläisten ihannemaahan”. Viime sotiemme tapahtumat ovat olleet hänelle myös mielenkiinnon kohteena. Näin Ossi oli erinomaisena 

asiantuntijana meille matkalaisille. Meillä oli myös onni saada itse Seppo Santala kyytimieheksi Vistamatkoilta. Hänellä oli erittäin laajat tiedot kaikista tällaiseen matkaan liittyvistä asioista, tiestöstä, majapaikoista, nähtävyyksistä ja paikallisista tavoista. Siirlahden kylätoimikunnan matkoilla on aina ollut runsaasti mielenkiintoista nähtävää, eikä tämäkään matka tehnyt poikkeusta. 

  

Halki Karjalan kauniiden maisemien 

  

Lähdimme matkaan anivarhain seitsemäs elokuuta. Suomessa oli tuolloin vielä pitkään jatkuva hellejakso. Matkamme sujui mukavasti vaikka kilometrejä tuli yli 2000, sillä Vistamatkojen bussi oli hyvä ja ilmastoitu. 

Vaalimaalla pääsimme tullista kohtuullisen nopeasti ja ylitimme valtakunnan rajan. 

 

Jatkoimme matkaa Viipuriin ja nautimme lounaan meille iloiseksi yllätykseksi  Viipurin Pyöreässä Tornissa.

 

 

Räisälän kirkolle ajaessamme ohitimme Kiviniemen. Siellä näytti olevan menossa mittavat ratatyöt ja uuden sillan rakentaminen.  

Räisälän kirkko seisoi entisellä paikallaan, mutta jonkinlaista katutyötä oli tekeillä hatausmaan halki. Olimme tuoneet tullessamme kukkalaitteen, jonka laskimme Hautamuistomerkille

 

 

 

Nautimme Seppo Santalan keittämät päiväkahvit ja suuntasimme  Käkisalmeen. Teimme siellä pienen kiertoajelun ja kiirehdimme jatkamaan matkaa Sortavalaan. Alkumatkasta oli uutta hyvää asfalttitietä, mutta Hiitolan paikkeilta alkoi pölyinen ja kivinen tietyöosuus. Voi olla, että seuraavina kesinä tie on hyvä Sortavalaan asti? Kaupunkiin saavuimme myöhään illalla ja majoituimme Hotelli Sortavalaan. Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla ostimme läheisestä kaupasta juotavaa ja matkaevästä, koska ennen Aunusta ei olisi löytynyt sopivaa ruokapaikkaa. 

Ennen matkan jatkumista tutustuimme lyhyesti Sortavalaan kiertoajelulla. Kaupunki oli siistiytynyt viime näkemältä ja taloja oli korjattu sekä maalattu. Matkalla Läskelän suuntaan ihailimme aamuauringossa upeita ja jylhiä Laatokan maisemia.  Läskelässä emme pysähtyneet, vaan seuraavaksi Impilahden Koirinojalla, jossa on viisi metriä korkea suomalaisten ja venäläisten yhdessä vuonna 2000 pystyttämä ensimmäinen Talvisodan muistomerkki Venäjällä, ”Murheen risti”. 

 

 

 

Tällä alueella on ollut ankaria taisteluja vuosina 1939 - 1940. Patsaassa on kuvattuna kaksi äitihahmoa vastakkain muodostaen ristin.  

Matkamme jatkui Pitkärantaan, jossa oli vielä toiminnassa Pusunsaarelle vuonna 1921 rakennettu selluloosatehdas. 

 Salmissa pysähdyimme vanhan Pyhälle Nikolaokselle nimetyn tiilisen kirkon  mäelle. Kirkon rakennutti ruhtinatar Anna Orlov-Tsesmenski 1800-luvun alussa. Kirkon raunio oli niin rapautunut, että oli riski käydä sitä sisältä katsomassa. Sen vaikutelman sai, että se on ollut loistonsa aikana mahtava kirkko.

Salmissa kävimme myös hautausmaalla, jossa oli vuonna 1929 paljastettu Aunuksen retken kaatuneitten Muistomerkki. 

 

 

Kohti Aunuksen Karjalaa 

 

Ohitimme Suomen vanhan rajan Rajakonnussa ja jatkoimme matkaa Viteleen sekä Tuuloksen kautta Aunukseen. Maasto muuttui ennen Aunusta tasaisemmaksi ja harmaiden talojen pihoilla kukkivat syysleimut. Pihojen aitoihin oli käytetty entisten kettutarhojen häkkiverkkoja, mikä kertoi aikaisemmasta elinkeinosta siellä. 

Meille jäi mukavasti aikaa ennen hotelli Olongaan majoittumista ja illallista. Lähdimmekin Seppo Santalan tarjoamalle lisäretkelle karjalaiskylään Nurmoilaan.  

Ohitimme suomalaisten jatkosodan aikana saksalaisilla teräslevyillä päällystämän lentokentän. Se oli ollut aiemmin venäläinen hiekkakenttä ja nytkin koska venäläiset olivat uusiokäyttäneet kentän teräslevyt piha-aitoina, polkuina ja jopa pieninä varastorakennuksina. Nurmoila oli viehättävä vanha karjalaiskylä, jossa asuivat  jatkosodan aikana mm kuuluisat suomalaiset tk-miehet Olavi Paavolainen, Martti Haavio ja Yrjö Jylhä. 

 

Illallisen jälkeen Aunuksessa istuimme ja seurustelimme hotelliravintolan terassilla, joka ei jostain syystä ollut auki, mutta noudimme iltajuomat viereisestä kaupasta. Katselimme hiljaista kaupunkia ja pidimme mukavan yhteisen iltahetken. Kuinka ollakaan, terassin tarjoilu aloitettiin kun olimme lähdössä yöpuulle. 

Aamulla, ennenkuin jatkoimme matkaa, tapasimme aunukselaisen kirjailijan Nikolai Zaitsevin. Hän oli myymässä karjalan kielellä, livvin murteella, kirjoittamaansa kirjaa ”KATKATTU OZA”.  Kirja oli myös kuvitettu hänen maalaamillaan Aunuksen ja Laatokan maisemataulujen kuvilla. Hän keräsi varoja lonkkaleikkaustansa varten. Kirjakauppa kävi hyvin. 

Oli aika lähteä jatkamaan matkaa Aunusjoen rantaa seuraten. Ihailimme vanhoja karjalaistaloja aamuauringossa. Autoomme nousi oppaaksemme aunukselainen suomenkielenopettaja. Hän kertoi elämästä sillä seudulla. Suomenkieltä opetetaan vain alaluokilla ja se kielen käyttö vähenee, koska venäjänkieli yleistyy.  

Matkamme jatkui Sammatuksen kylään, jossa oli seuraava puolustuslinja Syvärin jälkeen jatkosodassa. Siitä näimme jäljellä olevan suomalaisen teräsbetonisen korsun jäänteet. Aivan vieressä oli myös venäläisten sotamuistomerkkinä pitämä panssarivaunu T-34. 

 

Täällä oppaanamme oli myös Sammatuksen kyläläinen, nykyisin kesäasukas. Tällä suomea puhuvalla miehellä oli paljon kerrottavaa jatkosodan taisteluista Sammatuksessa. Kylällä näimme myös venäläisen ryhmän etsimässä maastosta venäläisiä sotavainajia. 

Seuraava kohteemme oli Aleksanteri Syväriläisen Ortodoksinen Pyhän Kolminaisuuden Luostari. 

 

Tutustuimme luostariin ja kirkkoon, jossa oli Pyhittäjä Aleksanteri Syväriläisen jäännökset. Ne oli palautettu Pietarista vuonna 1998. Paikalla oli runsaasti hartaita venäläisiä, jotka halusivat nähdä pyhäinjäännöksen. Monet alkuperäiset freskot olivat tuhoutuneet ja niitä ollaan korvaamassa uusilla. Luostarissa esiintyi myös pietarilaisen kuoron jymeä-ääninen munkkikvartetti. Löysimme mukavan taukopaikan luostarin kahviosta, jossa nautimme paikalliset kahvit ja piiraat. 

Poikkesimme Syvärille, ylitimme joen ja näimme Syvärin voimalaitoksen ja sillat sekä turistilaivojen pysähdysrannan. Tuli mieleen myös ajatus, että kovin kaukana suomalaiset jatkosodan aikana taistelivat. 

 

Pietarin seudulla riittää nähtävää 

 

Lotinanpellon kautta lähestyimme Pietaria ja ylitimme Nevajoen sivuhaarojen siltoja. Illansuussa saavuimme kaupunkiin. Iloksemme huomasimme, että hotellimme oli vaihtunut Hotelli Moskovasta Hotelli Lokakuuhun, joka sijaitsi aivan Pietarin keskustassa. Syötyämme illallisen lähdimme porukalla kävelylle Nevski Prospektille, ”Pietarin Sydämeen” tutustumaan Pietarin iltaan. 

 

Nukutun yön ja aamiaisen jälkeen pakkasimme tavarat bussiin. Aamu oli aurinkoinen ja liikenne vielä hiljainen. Lähdimme kiertoajelulle Seppo Santalan kertoessa Pietarin tärkeimmistä kohteista. Rakennukset olivat koristeellisia ja historiasta tuttuja. Huomiomme kiintyi runsaisiin kukkaistutuksiin kaupungissa. 

Kuulimme, että Pietarin kaupunginjohtaja oli Suomessa käydessään nähnyt vastaavanlaisia kukka-asetelmia, jotka lisäävät kaupungin viihtyisyyttä. 

Jatkoimme matkaa Pietarin massiivisten lähiöiden kautta Levassovan Stalinin uhrien muistohautausmaalle. Sinne oli haudattu paljon myös Venäjälle aikoinaan menneitä suomalaisia. Vuosina 1937 – 1938 teloitettiin Stalinin puhdistuksissa miljoonia ihmisiä ”kansakunnan vihollisina”. Tällekin hautausmaalle on haudattu  

n.40 000 teloitettua ihmistä. Hautausmaasta kertovan kirjasen mukaan sinne on tuotu teloitettuja ruumiita vielä aina vuoteen 1954 saakka. Vuonna 1989 Leningradin Memorial-yhdistys ajoi näiden uhrien maineen palautusta. Hautausmaa oli pidetty salassa siihen asti. Paikka oli todella kauhistuttava.

 

  

Ossi Kamppisen ja Seppo Santalan neuvotteluiden tuloksena emme lähteneetkään suoraan Viipuriin, vaan suuntasimme, kauniin ilman houkuttelemana, bussimme rantatietä Terijoelle. Rannan tuntumassa näimme runsaasti pietarilaisten datsoja. 

 

Terijoella pysähdyimme ja kävelimme sen kuuluisalle hiekkarannalle laatoitettua kävelykatua pitkin, jota runsaat kukkaistutukset koristivat. Kelpasi siellä venäläisten viettää Suomenlahden rannalla aurinkoista kesäpäivää. Saimme mukavasti ylimääräisen retken ja emme joutuneet odottamaan suljetulla ylikäytävällä, jolla varotoimenpiteenä liikenne pysäytetään puoleksi tunniksi ennen Allegro-junan tuloa. 

Viipurissa teimme nopean ostoskierroksen kauppahallissa ja menimme jälleen Pyöreään Torniin, mutta tällä kertaa kahville. 

Vaalimaan tullin ohitimme yllättävän nopeasti ja oli hyvä olla taas Suomessa. 

 

  

Matkamme onnistui erinomaisesti. Kiitoksemme Ossi Kamppiselle, Veikko Malaskalle, Vistamatkojen Seppo Santalalle ja kakkoskuskille sekä miellyttävälle matkaseuralle.

 

Maija ja Kauko Jaakkola

 

(Lisää kuvia matkasta)