Muistojemme Siirlahti

Muinainen Siirlahti

Ensimmäiset viitteet mahdollisesta asutuksesta maassamme liittyvät kauas esihistorialliseen aikaan. Varhaisimmat läntisen ns. Komsan kulttuurin löydöt Suomessa ajoittuvat kivikauteen n. 9000 eKr. tienoille. Läntisen kulttuurin osuus Suomen varhaisasuttamiseen jäi kuitenkin lähes olemattomaksi. Sen sijaan Itämeren etelärannalla n. 9000-8500 eKr. vallinneella ns. Maglemosen kulttuurilla on ollut selkeät yhteydet Suomen asuttamiseen. Tämä on tapahtunut sekä meritse Suomenlahden yli että varsinkin maitse Karjalan kannaksen kautta. Tältä kaudelta on viitteitä mahdollisesta asutuksesta myös Räisälässä. Silloin on nimittäin ollut jo asutusta Antrean ( nyk.Vuoksenrannan) Korpilahdella, vajaan 10 kilometrin päässä Räisälän pitäjän rajasta, josta on löydetty tältä ajalta (n. 8540 eKr.) peräisin olevia verkon jäänteitä, kohoja, kivi- ja luuaseita, taulaa, painoja yms. asutusjäänteitä. Veden korkeus on silloin ollut n.26-30 m nykyisestä meren pinnasta. Näin varhaisia löytöjä on maastamme tehty Vuoksenrannan lisäksi vain Kirkkonummelta, Lahden Ristolasta, Joutsenon Kuurmanpohjasta sekä Imatralta. Näin läheltä pitäjän rajaa tehdyt löydöt viittaavat vahvasti siihen, että Räisälä on hyvinkin saattanut olla jo tuolloin asuttua seutua.

Varhaisimmat, nimenomaan Räisälästä tehdyt kivikautiset löydöt ovat ainakin suurelta osin peräisin pitäjän pohjoisosasta eli nimenomaan koulupiirimme Siirlahden alueelta ja ovat sijainneet 21 metriä meren pinnasta olevan korkeuskäyrän yläpuolella, koska sitä alavammat seudut ovat ollet silloin vielä veden peitossa. Löydöt ajoittuvat ns. neoliittiselle eli nuoremmalle kivikaudelle (5000-1800 eKr.), tarkemmin kampakeraamisen kauden keskivaiheille (n.3900-3100 e.Kr.).

Antti Huppusen eli Ollan Antin maalla, myöhemmin (1930-luvun alkupuolella) kuivatun Pitkäjärven rannalla sijainnut asuinpaikka on ollut käytössä koko kivikauden ajan, ja sen runsaista löydöistä mainittakoon kampakeramiikan ohella esikeraamiset liuskekärjet, viisi meripihkakorua sekä vasarakirveen jäljitelmä. Pitkäjärven löytö kivikautisesta, harvinaisen isosta asuinkodasta, noin kuusi metriä läpimitaten, on auttanut selvittämään silloista asumusta. Kota on ilmeisesti kuulunut jollekin päällikölle, koskapa muut senaikaiset tavalliset kodat ovat olleet puolta pienempiä. Sakari Pälsin v.1915 yksityiskohtaisesti tutkiman Pitkäjärven asuinpaikan ohella on arkeologien tiedossa ollut Juoksemajärven länsipäässä sijainnut kivikautinen asuinalue. Uutta ja mielenkiintoista lisävalaistusta Siirlahden alueen muinaisuuteen ovat tuoneet Helsingin yliopiston arkeologian laitoksen ja Pietarin tiedeakatemian tutkijoiden v. 1999 ja 2004 Räisälään ja Kaukolaan tekemät muinaisjäännösten inventointimatkat, joiden tuloksena mm. paikallistettiin v.1999 yhteensä kahdeksan kivikautista asuinpaikkaa Siirlahden koulupiirin alueelta: kaksi Juoksemajärven länsipäästä, kaksi länsipään pohjoispuoliselta pellolta ja loput kirkonkylään vievän tien varresta alkaen kylän keskustan tuntumasta. Jälkimmäisellä inventointimatkalla paikannet-

tiin Räisälässä ja Kaukolassa yhteensä 70 uutta kivikautista muinaisjäännöstä sekä Karjalan kannakselta ensimmäisen kerran usean asumuspainanteen muodostamia kyliä, joista erittäin laaja viidentoista asumuspainanteen kohde sijaitsee Siirlahden koulupiirissä Leipälahden koillispuolisella harjanteella. Tämä Peltolan kivikautinen asuinpaikka on toistaiseksi laajin tunnettu asumuspainannekohde Karjalan kannaksella.

Inventointimatkojen jatkeena Helsingin yliopisto järjesti Juoksemajärven länsipäästä paikallistetun asuinpaikan opetuskaivaukset kesällä 2002. Alueella on muinaisella rantaterassilla neljä matalina syvennyksinä erottuvaa kivikautista asumuksenpohjaa, joista yksi kaivettiin. Asumuksesta ei ollut säilynyt seinä- eikä lattiarakenteita, vaan ainoastaan yksi kivetty liesi. Asumuksen ulkopuolelta löytyi lisää liesiä. Paikalla on asuttu jo mesoliittisella kivikaudella. On mahdollista, että vanhin löytökerros on jäänyt veden alle ennen varhaiskampakeraamista vaihetta (vesi oli jälleen laskenut tuohon mennessä). Mikäli asuinpaikan tulvakerros on muinaisen Ancylus-järven transgression eli vedenkohoamisen ajalta, sen peittämä mesoliittinen asuinvaihe ajoittuisi jo 8600-8400eKr.. Näin ollen asuinpaikka edustaisi jopa vanhempaa aikaa kuin kuuluisa Antrean verkko ja siten aivan varhaisinta pioneeriasutusta. Hypoteesi vaatii kuitenkin vielä tarkempia selvityksiä. Toinen vaihtoehto on se, että sedimentoituminen on tapahtunut myöhemmin ja että sen on käynnistänyt asuinpaikkarinteen eroosio. Mesoliittisen ajan löytöjä olivat mm. piistä tehdyt mikrosäleet ja ruotonuolenkärjet. Muita löytöjä olivat mm. kaksi meripihkariipusta, pieni liuskeriipus, viistoteräinen kvartsinuolenkärki, kivitaltta, käsihioimia ja reikäkivi. Lisäksi löytyi kvartsi-iskoksia ja runsaasti palanutta luuta, jossa oli paljon kalojen ruotoja ja nikamia. Asumuksen ulkopuolelta löytyi paikalleen hajonnut kokonainen varhaiskampakeraaminen saviastia, joka ajoittuu tämänhetkisen kronologian mukaan aikaan n. 5000-4500 eKr. Kulttuurikerros on kaivetuilla alueilla monin paikoin sekoittunut. Asuinpainanteen käyttö ajoittunee todennäköisesti varhaiskampakeramiikan aikaan.

Inventointeja ja pienialaisia kaivaustutkimuksia on jatkettu v.2005. On siis odotettavissa, että uudet tutkimukset tulevat entisestään laajentamaan ja tarkentamaan kuvaamme siitä, mitä Siirlahdessa on kivikaudella tuhansia vuosia sitten tapahtunut ja miten elämä on aikojen saatossa muuttunut.

(Lisätietoja osoitteessa http://www.helsinki.fi/arkeologia/karjalankannas.htm)

Ensimmäinen rauha rajamaille Karjalaan on Ruotsi-Suomen ja Novgorodin välille solmittu v. 1323 Pähkinäsaaressa. Tämä rauha on koskettanut myös kotikyläämme, sillä raja on sen mukaan kulkenut läheltä Siirlahden luoteista kulmaa. Rajakivi on ollut Ruskeavuoressa eli Rajakalliossa. Rajakivi oli myös Täyssinän (v.1595) ja Uudenkaupungin (v.1721) rauhoissa sovitun rajan rajapyykkinä. Se on ollut myöhemmin Räisälän ja Kirvun pitäjien välinen rajakivi. Rajaoja ja Rajasaari ovat saaneet nimensä tästä rajasta. Siirlahti on jäänyt näissä rauhoissa "väärälle puolen rajaa", Novgorodin ja Venäjän puolelle.

Kaikeksi onneksi kuitenkin silloiset rajat eivät vielä vuosisatoihinkaan ole merkinneet sitä, mitä ne ovat merkinneet myöhemmin ja meidänkin aikoinamme, sillä raja ei näytä olleen kovinkaan tiiviisti vartioitu, vaan kanssakäyminen sen yli on saanut jatkua pitkään verraten vapaasti.

Myöhemmistä ajoista meitä siirlahtelaisina kiinnostaa erityisesti se, että ruotsalaisten hallintokaudella on pitänyt saada yhdystie uudesta läänin pääkaupungista Viipurista toiseen tärkeään kaupunkiin, nimittäin Käkisalmeen. Pontus de la Gardie (1520-1585) valtasi Käkisalmen v. 1580. Hänen johdollaan ruvettiin rakentamaan Viipurista Käkisalmeen tietä, joka on tunnettu "vanhana sotilastienä" ja "vanhana maantienä" Sairalasta Jantulan ja Siirlahden kautta Kaukolaan ja Käkisalmeen. Tämä on ollut aikanaan hyvin tärkeä yhdystie aivan meidän aikoihimme saakka. Pontuksen sotatie kulki Siirlahdesta Juoksemajärven suuntaan ja edelleen Kaukolaan.